Mitä pelitutkimus on?
Pelejä, pelaamista ja leikkiä on tutkittu jo kauan ennen pelitutkimuksen tutkimusalan muodostumista, erityisesti historiantutkimuksen, kasvatustieteiden ja etnologian piirissä. Leikki ja pelit ovat inhimillisen kulttuurin keskeisiä osia, joten niitä ovat kommentoineet myös filosofit aina antiikin Kreikasta alkaen: esimerkiksi Aristoteles piti leikkiä tapana virkistyä työnteon jälkeen. 1700-luvulla elänyt näytelmäkirjailija ja historioitsija Friedrich Schiller puolestaan ymmärsi ”leikkivietin” kulttuurin mahdollistavaksi lähtökohdaksi; leikki on pyyteetöntä, se ei tavoittele hyötyä. Leikissä koettu vapaus mahdollistaa kulttuurin kannalta elimellisen luovuuden. Peleistä on kiinnostuttu myös osana muiden alojen tutkimusta, esimerkiksi yhteydessä simulaatioihin ja teknologian kehitykseen, sotaan ja oppimiseen.
Suomalaiset tutkijat ovat olleet eturintamassa rakentamassa pelitutkimusta, joskin alan tieteellistä keskustelua on käyty pääasiassa englanniksi. Suomenkielistä pelitutkimusta toki löytyy esimerkiksi Pelitutkimuksen vuosikirjasta ja Pelaajabarometri-tutkimuksista, jotka ovat kumpikin ilmestyneet vuodesta 2009 alkaen. Pelitutkimusten tuloksia on ilmestynyt useiden eri alojen omissa kotimaisissa julkaisuissa. Suomessa on myös valmistunut erityisesti 2000-luvulta alkaen merkittävä määrä pelitutkimuksen alaan luettavia väitöskirjoja, joista osa on julkaistu suomeksi.
Pelitutkimus on monitieteistä, eli se yhdistää useiden eri tieteenalojen lähestymistapoja omiinsa, kuten esimerkiksi kysymyksenasetteluja, teoreettisia käsitteitä ja tutkimusmenetelmiä. Erilaisista tieteenaloista ponnistavia pelitutkijoita yhdistää ennen kaikkea jaettu tutkimuksen kohde – pelit, pelaajat, pelaaminen, pelien teko ja pelikulttuurit – eikä niinkään, ainakaan vielä, jaettu teoriaperinne tai metodologia, vaikka kehitystä tähän suuntaan onkin tapahtunut. Pelitutkimus ammentaa varsinkin humanistisesta tutkimuksesta, yhteiskuntatieteistä ja muotoilun tutkimuksesta.
Keskeistä 2000-luvun pelitutkimukselle on ollut pelien tarkastelu kulttuurina monitieteisistä näkökulmista. Tätä on myös kritisoitu; joidenkin tutkijoiden mukaan pelitutkimus olisi voinut kehittyä aidosti monitieteiseksi tutkimuskentäksi eikä rajautua kulttuurintutkimukselliseen monitieteisyyteen. Pelejä, pelaamista ja leikkiä on tutkittu ja tutkitaan edelleen monien eri tieteenalojen piirissä myös pelitutkimukseksi määritellyn tutkimuskentän ulkopuolella.
Suomen pelitutkimuksen seura toivottaa toimintaansa tervetulleeksi kaikki Suomessa toimivat pelien, leikin, pelaamisen ja näihin liittyvien aihepiirien parissa työskentelevät tutkijat.
Tekstilähde: Muokattu katkelma luvusta ”Johdanto: Pelit kulttuurina ja kulttuurissa” teoksessa Usva Friman, Jonne Arjoranta, Jani Kinnunen, Katriina Heljakka & Jaakko Stenros (toim.) Pelit kulttuurina. Vastapaino 2022. Kirjan johdanto on avoimesti saatavilla verkossa kustantamon sivuilla: https://vastapaino.fi/sivu/tuote/pelit-kulttuurina/4048063
Missä pelitutkimusta voi opiskella?
Pelitutkimusta voi opiskella useassa suomalaisessa yliopistossa kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinnon tasolla. Katso kokoamamme lista täältä: Pelitutkimuksen koulutus Suomessa
Pelitutkimuskirjallisuus
Olemme koonneet joitakin keskeisiä pelitutkimuskirjallisuuslähteitä tälle sivulle: Mistä löydän pelitutkimuskirjallisuutta?