2015
Eränpalo, Tommi
Pelillisyys tuo esiin nuorten kansalaispätevyyttä: Analyysejä nuorten yhteiskunnallisesta deliberaatiosta Väitöskirja
Opettajankoulutus, Helsingin yliopisto, 2015, ISBN: 978-951-51-1127-2.
Abstract | Links | BibTeX | Avainsanat: deliberaatio, kansalaispätevyys, osallistaminen, pelillistäminen, suomenkieliset väitöskirjat
@phdthesis{Eränpalo2015,
title = {Pelillisyys tuo esiin nuorten kansalaispätevyyttä: Analyysejä nuorten yhteiskunnallisesta deliberaatiosta},
author = {Tommi Eränpalo},
url = {http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1127-2},
isbn = {978-951-51-1127-2},
year = {2015},
date = {2015-01-01},
school = {Opettajankoulutus, Helsingin yliopisto},
abstract = {Väitöskirjatutkimukseni aiheena on nuorten kansalaispätevyys ja siihen liittyvien kompetenssien esiin saaminen pelillisyyden avulla koulun yhteiskunnallisessa opetuksessa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelimuotoisesta osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Artikkelisarja pohtii nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta demokratiakäsitysten, kansalaispätevyyden ja kansalaisidentiteetin teemojen näkökulmista. Nykyinen nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvi näyttää vieroksuvan perinteisiä yhteiskunnallisen osallistumisen ja poliittisen päätöksenteon rakenteita. Nuoret arvioivat uudelleen omaa rooliaan yhteiskun-nallisessa keskustelussa ja valitsevat usein muita kuin virallisia kanavia mielen-ilmauksilleen. Kansalaisaktiivisuuden kehittämisen kannalta tämä asiantila olisi saatava muuttumaan, sillä tästä sukupolvesta pitäisi kasvaa tulevaisuuden päättäjät. Koulun rooli nähdään ilmiötä käsittelevässä tieteellisessä keskustelussa keskeisenä. Väitöskirja sai alkunsa kysymyksestä, missä määrin kuva nuorten passiivisuudesta on näköharhaa, ja miten yhteiskunnallisen opetuksen didaktiikkaa tulisi suunnata uudelleen nuorten aktiivisuuden saamiseksi esiin. Koulun yhteiskunnalliseen opetukseen haetaan tässä tutkimuksessa uusia tulokulmia mm. pelillistämisen ja dialogiopetuksen kautta.
Väitöstutkimuksen tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
a) Millaisia puolia nuorten kansalaispätevyydestä saadaan esiin pelaamalla tuotetun deliberaation kautta?
b) Miten koulun yhteiskunnallista kasvatusta tulisi kehittää nuorten osallisuuden vahvistamiseksi?
Tutkimusmenetelmänä käytän grounded theory -menetelmää. Menetelmälle luonteenomaisesti jokainen artikkeli avaa uuden näkökulman tutkittavaan ilmiöön ja aineiston analyysi etenee vaiheittain, tuoden esiin uutta tietoa nuor-ten kansalaispätevyydestä. Tutkimuksen teoreettiset johtopäätökset esittelen koontiartikkelissa.
Ensimmäinen artikkeli Onko kuva suomalaisnuorten yhteiskunnallisesta passiivisuudesta harhaa? keskittyy taustoittamaan nuorten kansalaisaktiivisuudesta piirtynyttä julkisuuskuvaa. Ilmiötä on 2000-luvun alussa leimannut pessimismi, jota on julkisen keskustelun negatiivisen sävyn lisäksi syventänyt kansainvälisten kyselytutkimusten (CIVED 1999 ja ICCS 2009) tulosten kertoma nuorison yhteiskunnallinen väistäminen. Artikkeli hakee uutta näkökulmaa ilmiöön kyseenalaistamalla näiden tutkimusten tulosten pessimistiset tulkinnat sekä nostamalla esiin toisenlaisesta, aktiivisemmasta nuorisokulttuurista kertovia tutkimustuloksia.
Toinen ja kolmas artikkeli luotaavat syvemmälle nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden olemukseen. Kuvaa passiivista nuorista ruokkii usein käsitys koulussa vallalla olevasta avointa katsomuksellisuutta ja poliittisuutta kaihtavasta, hyssyttelevästä keskustelukulttuurista, joka ei anna tilaa yhteiskunnalliselle deliberaatiolle. Artikkelit nostavat tarkasteluun luokassa vallitsevan ilmapiirin ja oppilaan roolin opetuksessa sekä yhteiskunnassa ylipäätään. Artikkelit esittelevät myös tutkimukseen kehitetyn Act now! -pelin, joka pyrkii tarjoamaan alustan yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn deliberaation keinoin.
Neljäs artikkeli tuo tutkimukseen mukaan opetuksen dialogisuuden ja pohjoismaisen vertailun aspektin. Act now! -peliä on pelattu kouluissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Artikkeli nostaa keskiöön dialogiopetuksen osana nuorten osallisuuskasvatusta ja tarkastelee dialogien analyysissä ilmeneviä piirteitä pohjoismaalaisten nuorten kansalaisidentiteetistä.
Koontiartikkeli kokoaa tutkimusmenetelmälle tyypillisellä tavalla artikkelien tulokset yhteen ja esittää niiden teoreettisen kokoavan tarkastelun. Tulokset antavat perusteita väittää, että deliberaatiota sisältävät yhteiskunnallisen opetuksen menetelmät tuovat esille ja vahvistavat nuorten yhteiskunnallisesti osallistuvaa orientaatiota ja sisäistä kansalaispätevyyttä. Koontiartikkeli pohtii myös nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen motivaation lisäämisen mahdollisuuksia. Nuorten deliberaatiosta esiin nousseet kompetenssit indikoivat heidän kykyään kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Samalla tulokset osaltaan korostavat demokratiapoliittista tarvetta luoda nuorille tarkoitettuja foorumeja yhteiskunnallisen deliberaation käymiseen.
Käynnissä olevat opetussuunnitelmauudistukset peruskoulussa ja lukiossa tulevat painottamaan osallisuuden kokemusten lisäämistä ja oppilaan uudenlaisen, aktiivisemman roolin harjaannuttamista opetuksessa. Tutkimuksen tuloksia voikin käyttää hyväksi näiden suunnitelmien jalkauttamisessa yhteiskunnallisessa opetuksessa. Tulosten valossa Act Now! -pelin kaltaisten deliberaatioinstrumenttien käyttö olisi suotavaa laajemminkin didaktisena ratkaisuna. Pelillinen menetelmä antaa mallin dialogisesta opetuksesta, joka avaa portin deliberaatiolle.},
keywords = {deliberaatio, kansalaispätevyys, osallistaminen, pelillistäminen, suomenkieliset väitöskirjat},
pubstate = {published},
tppubtype = {phdthesis}
}
Väitöskirjatutkimukseni aiheena on nuorten kansalaispätevyys ja siihen liittyvien kompetenssien esiin saaminen pelillisyyden avulla koulun yhteiskunnallisessa opetuksessa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelimuotoisesta osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Artikkelisarja pohtii nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta demokratiakäsitysten, kansalaispätevyyden ja kansalaisidentiteetin teemojen näkökulmista. Nykyinen nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvi näyttää vieroksuvan perinteisiä yhteiskunnallisen osallistumisen ja poliittisen päätöksenteon rakenteita. Nuoret arvioivat uudelleen omaa rooliaan yhteiskun-nallisessa keskustelussa ja valitsevat usein muita kuin virallisia kanavia mielen-ilmauksilleen. Kansalaisaktiivisuuden kehittämisen kannalta tämä asiantila olisi saatava muuttumaan, sillä tästä sukupolvesta pitäisi kasvaa tulevaisuuden päättäjät. Koulun rooli nähdään ilmiötä käsittelevässä tieteellisessä keskustelussa keskeisenä. Väitöskirja sai alkunsa kysymyksestä, missä määrin kuva nuorten passiivisuudesta on näköharhaa, ja miten yhteiskunnallisen opetuksen didaktiikkaa tulisi suunnata uudelleen nuorten aktiivisuuden saamiseksi esiin. Koulun yhteiskunnalliseen opetukseen haetaan tässä tutkimuksessa uusia tulokulmia mm. pelillistämisen ja dialogiopetuksen kautta.
Väitöstutkimuksen tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
a) Millaisia puolia nuorten kansalaispätevyydestä saadaan esiin pelaamalla tuotetun deliberaation kautta?
b) Miten koulun yhteiskunnallista kasvatusta tulisi kehittää nuorten osallisuuden vahvistamiseksi?
Tutkimusmenetelmänä käytän grounded theory -menetelmää. Menetelmälle luonteenomaisesti jokainen artikkeli avaa uuden näkökulman tutkittavaan ilmiöön ja aineiston analyysi etenee vaiheittain, tuoden esiin uutta tietoa nuor-ten kansalaispätevyydestä. Tutkimuksen teoreettiset johtopäätökset esittelen koontiartikkelissa.
Ensimmäinen artikkeli Onko kuva suomalaisnuorten yhteiskunnallisesta passiivisuudesta harhaa? keskittyy taustoittamaan nuorten kansalaisaktiivisuudesta piirtynyttä julkisuuskuvaa. Ilmiötä on 2000-luvun alussa leimannut pessimismi, jota on julkisen keskustelun negatiivisen sävyn lisäksi syventänyt kansainvälisten kyselytutkimusten (CIVED 1999 ja ICCS 2009) tulosten kertoma nuorison yhteiskunnallinen väistäminen. Artikkeli hakee uutta näkökulmaa ilmiöön kyseenalaistamalla näiden tutkimusten tulosten pessimistiset tulkinnat sekä nostamalla esiin toisenlaisesta, aktiivisemmasta nuorisokulttuurista kertovia tutkimustuloksia.
Toinen ja kolmas artikkeli luotaavat syvemmälle nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden olemukseen. Kuvaa passiivista nuorista ruokkii usein käsitys koulussa vallalla olevasta avointa katsomuksellisuutta ja poliittisuutta kaihtavasta, hyssyttelevästä keskustelukulttuurista, joka ei anna tilaa yhteiskunnalliselle deliberaatiolle. Artikkelit nostavat tarkasteluun luokassa vallitsevan ilmapiirin ja oppilaan roolin opetuksessa sekä yhteiskunnassa ylipäätään. Artikkelit esittelevät myös tutkimukseen kehitetyn Act now! -pelin, joka pyrkii tarjoamaan alustan yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn deliberaation keinoin.
Neljäs artikkeli tuo tutkimukseen mukaan opetuksen dialogisuuden ja pohjoismaisen vertailun aspektin. Act now! -peliä on pelattu kouluissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Artikkeli nostaa keskiöön dialogiopetuksen osana nuorten osallisuuskasvatusta ja tarkastelee dialogien analyysissä ilmeneviä piirteitä pohjoismaalaisten nuorten kansalaisidentiteetistä.
Koontiartikkeli kokoaa tutkimusmenetelmälle tyypillisellä tavalla artikkelien tulokset yhteen ja esittää niiden teoreettisen kokoavan tarkastelun. Tulokset antavat perusteita väittää, että deliberaatiota sisältävät yhteiskunnallisen opetuksen menetelmät tuovat esille ja vahvistavat nuorten yhteiskunnallisesti osallistuvaa orientaatiota ja sisäistä kansalaispätevyyttä. Koontiartikkeli pohtii myös nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen motivaation lisäämisen mahdollisuuksia. Nuorten deliberaatiosta esiin nousseet kompetenssit indikoivat heidän kykyään kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Samalla tulokset osaltaan korostavat demokratiapoliittista tarvetta luoda nuorille tarkoitettuja foorumeja yhteiskunnallisen deliberaation käymiseen.
Käynnissä olevat opetussuunnitelmauudistukset peruskoulussa ja lukiossa tulevat painottamaan osallisuuden kokemusten lisäämistä ja oppilaan uudenlaisen, aktiivisemman roolin harjaannuttamista opetuksessa. Tutkimuksen tuloksia voikin käyttää hyväksi näiden suunnitelmien jalkauttamisessa yhteiskunnallisessa opetuksessa. Tulosten valossa Act Now! -pelin kaltaisten deliberaatioinstrumenttien käyttö olisi suotavaa laajemminkin didaktisena ratkaisuna. Pelillinen menetelmä antaa mallin dialogisesta opetuksesta, joka avaa portin deliberaatiolle.
Väitöstutkimuksen tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
a) Millaisia puolia nuorten kansalaispätevyydestä saadaan esiin pelaamalla tuotetun deliberaation kautta?
b) Miten koulun yhteiskunnallista kasvatusta tulisi kehittää nuorten osallisuuden vahvistamiseksi?
Tutkimusmenetelmänä käytän grounded theory -menetelmää. Menetelmälle luonteenomaisesti jokainen artikkeli avaa uuden näkökulman tutkittavaan ilmiöön ja aineiston analyysi etenee vaiheittain, tuoden esiin uutta tietoa nuor-ten kansalaispätevyydestä. Tutkimuksen teoreettiset johtopäätökset esittelen koontiartikkelissa.
Ensimmäinen artikkeli Onko kuva suomalaisnuorten yhteiskunnallisesta passiivisuudesta harhaa? keskittyy taustoittamaan nuorten kansalaisaktiivisuudesta piirtynyttä julkisuuskuvaa. Ilmiötä on 2000-luvun alussa leimannut pessimismi, jota on julkisen keskustelun negatiivisen sävyn lisäksi syventänyt kansainvälisten kyselytutkimusten (CIVED 1999 ja ICCS 2009) tulosten kertoma nuorison yhteiskunnallinen väistäminen. Artikkeli hakee uutta näkökulmaa ilmiöön kyseenalaistamalla näiden tutkimusten tulosten pessimistiset tulkinnat sekä nostamalla esiin toisenlaisesta, aktiivisemmasta nuorisokulttuurista kertovia tutkimustuloksia.
Toinen ja kolmas artikkeli luotaavat syvemmälle nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden olemukseen. Kuvaa passiivista nuorista ruokkii usein käsitys koulussa vallalla olevasta avointa katsomuksellisuutta ja poliittisuutta kaihtavasta, hyssyttelevästä keskustelukulttuurista, joka ei anna tilaa yhteiskunnalliselle deliberaatiolle. Artikkelit nostavat tarkasteluun luokassa vallitsevan ilmapiirin ja oppilaan roolin opetuksessa sekä yhteiskunnassa ylipäätään. Artikkelit esittelevät myös tutkimukseen kehitetyn Act now! -pelin, joka pyrkii tarjoamaan alustan yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn deliberaation keinoin.
Neljäs artikkeli tuo tutkimukseen mukaan opetuksen dialogisuuden ja pohjoismaisen vertailun aspektin. Act now! -peliä on pelattu kouluissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Artikkeli nostaa keskiöön dialogiopetuksen osana nuorten osallisuuskasvatusta ja tarkastelee dialogien analyysissä ilmeneviä piirteitä pohjoismaalaisten nuorten kansalaisidentiteetistä.
Koontiartikkeli kokoaa tutkimusmenetelmälle tyypillisellä tavalla artikkelien tulokset yhteen ja esittää niiden teoreettisen kokoavan tarkastelun. Tulokset antavat perusteita väittää, että deliberaatiota sisältävät yhteiskunnallisen opetuksen menetelmät tuovat esille ja vahvistavat nuorten yhteiskunnallisesti osallistuvaa orientaatiota ja sisäistä kansalaispätevyyttä. Koontiartikkeli pohtii myös nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen motivaation lisäämisen mahdollisuuksia. Nuorten deliberaatiosta esiin nousseet kompetenssit indikoivat heidän kykyään kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Samalla tulokset osaltaan korostavat demokratiapoliittista tarvetta luoda nuorille tarkoitettuja foorumeja yhteiskunnallisen deliberaation käymiseen.
Käynnissä olevat opetussuunnitelmauudistukset peruskoulussa ja lukiossa tulevat painottamaan osallisuuden kokemusten lisäämistä ja oppilaan uudenlaisen, aktiivisemman roolin harjaannuttamista opetuksessa. Tutkimuksen tuloksia voikin käyttää hyväksi näiden suunnitelmien jalkauttamisessa yhteiskunnallisessa opetuksessa. Tulosten valossa Act Now! -pelin kaltaisten deliberaatioinstrumenttien käyttö olisi suotavaa laajemminkin didaktisena ratkaisuna. Pelillinen menetelmä antaa mallin dialogisesta opetuksesta, joka avaa portin deliberaatiolle.